Mä olen tajunnut jotain. Mä en ole aivan täysin normaali. Saan usein outoja tuntemuksia, sellaisia joita ei kuka vain saa. Tunne, joka sanoo, että tappaisin ihmisen. Tämä ei ole normaalia teinien huomionhakuista avautumista, tämä on totista totta. Perjantaina olin ympärikännissä, minulla oli fiilis että ahdisti ja haluan tehdä itselleni jotakin. Lauantaina päässäni napsahti. Itkin ja huusin vihaavani itseäni. Sillä sekunilla kun kissani alkoi maukumaan, sain fiiliksen, että haluaisin taittaa sen niskat.
Tunne jatkui, halusin lähteä ulos. Yön pimeydessä painaa veitsen jonkun vatsasta sisään. Ajattelin että se olisi vain pienempi sellainen "tunne". Se jatkuu yhä. Himoitsen verta, himoitsen sitä paljon. Tahdon vuodattaa sitä, haluan nähdä jonkun silmien laajentuvan kauhusta heidän viimeisillä hetkillään.
Ennen halusin satuttaa itseäni. Mutta tajusin tekeväni sitä vain veren vuoksi, en kivun. Nyt haluan satuttaa muita.
Syömisestäni en niinkään pidä huolta. Laskemattanikin tiedän kalorien pysyvän viidensadan tienoilla. Elän tupakalla ja teellä.
Pusuja ja haleja, teidän, Nichi♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti