Tämä on jo toinen postaus tänä iltana, mutta haluan kertoa vähän elämästäni. Olen yläastelainen oman kehonsa vanki. Bulimia pääsi elämääni ensimmäisen kerran kuudennella luokalla. En ole ollut koskaan sinut kehoni kanssa, toisella luokalla ollessani koulussa oltiin tehtäväkirjassa kysytty, mitä haluaisin. Vastasin laihtua. Toisella luokalla, aika rajua. Kaikki muut tytöt ovat minua laihempia. Haluan olla siro ja pikkuinen, mutta syön ja syön. Meillä kotona elän äitini kanssa, isä ei ole ollut koskaan läsnä elämässäni. Seiskan keväällä kärsin keskivaikeasta masennuksesta ja viiltelin. Kotona ei oikeastaan tehdä ruokaa. Meillä on todella huono rahatilanne, ja yhteensä kolmen kuukauden vuokrat maksamatta, eli 2100 euroa. Tilillä on 1,60. Sossun maksusitomuksesta halpahalliin on jäljellä seitsemän euroa, sillä pitäisi hankkia ruokaa. Lauantaisin ja sunnuntaisin saamme ruoka-apua lähimmäiskodilta, joka tuo köyhemmille perheille kaupan ylijäämäruokia.
Saan itseni onnelliseksi jos en ole syönyt. Saan itseni vihaiseksi, jos olen syönyt. Haluan laihtua kuusi kiloa, sitten lopetan. Haluan timmin vatsan ja ohuet reidet. Haluan olla hento kuin perhonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti