Haistakaa vittu.

Mä olen ollut kaks vuotta, siis kaks vitun vuotta bulimian ja anoreksian kourissa. Mä olen päättänyt jotakin- mulle on todettu vaikea masennus, miksi siis kuormittaa elämää murehtimalla syömisistään. Saan paljon kehuja vaikken itse niitä sisäistäkkään, jumalauta, mä olen kaunis. Mulla ei ehkä ole littanaa vatsaa tai näkyviä luita, mutta tiedättekö mitä? Mä olen liian vahva sortumaan enää nyky-yhteiskunnan sairaisiin kauneusihanteisiin.
Joten tahdon sanoa tämän kaikille, jotka eivät uskoneet minun parantuvan syömishäiriöstä:
Haistakaa vittu.
Ja tämän sanon kaikille, jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä kahden vuoden ajan:
Tuhlaatte elämäänne. Jokaisen päivän, voisitte käyttää jollain muulla tavalla, kuin murehtimassa, että onko 500 kaloria päivässä liikaa. Mä olen menettänyt paljon elämästäni ja mielenterveydestäni tälle, ja voin kertoa, että kykenin hankkimaan apua, tehkää tekin niin. Vasta kun makaatte letkuruokinnassa kykenemättöminä normaaliin toimintaan, on liian myöhäistä.
Joten se on hyvästit. Meikä lähtee syömään pizzaa.
Ja ottakaa siitä kokovartalokuva minusta.

Syömisterapeutille.

Huomenna passitus syömisterapeutille. En puhu mitään, ahdistaa.

Miksi edes kirjoitan tätä. Lukeeko tätä kukaan? Tuskinpa vain. Ahdistaa, masentaa ja vituttaa. Tänään kävin erittäin lähellä kuolemaa. Itsemurha tuntuu ratkaisulta.
Haluan unelmakehon, sitä ei saavuteta syömällä. Olen ottanut itselleni säännön: jos on nälkä, polta tupakka. Polta niin kauan, kunnes saat nikotiiniyliannostuksen, silloin ei syöminen haluta.
Olen ajatellut että söisin vain tiettyinä kellon aikoina. Ei ruokaa ennen kello yhtätoista. Sen jälkeen ei ennen kolmea. Sitten ei ennen seitsemää. Viimeisen kerran saan syödä yhdeltätoista. Neljä ruokailukertaa päivässä, sehän saa riittää. Päivän kalorisaanti ei saa ylittää viittäsataa, jos näin, sormet kurkkuun.

Lähdin tänään kesken koulupäivän pois koulusta. En vain kestänyt. Vitutukseeni join viskipullon ja sammuin niille sijoilleni. Mutta en voi pakoilla elämää ikuisesti. Nautin siitä vain humaltuneena. Ainut asia, joka minulle tuottaa vielä iloa. Itsemurha ratkaisuna lähenee päivä päivältä.

Mielenterveyteni rakoilee.

Mä olen tajunnut jotain. Mä en ole aivan täysin normaali. Saan usein outoja tuntemuksia, sellaisia joita ei kuka vain saa. Tunne, joka sanoo, että tappaisin ihmisen. Tämä ei ole normaalia teinien huomionhakuista avautumista, tämä on totista totta. Perjantaina olin ympärikännissä, minulla oli fiilis että ahdisti ja haluan tehdä itselleni jotakin. Lauantaina päässäni napsahti. Itkin ja huusin vihaavani itseäni. Sillä sekunilla kun kissani alkoi maukumaan, sain fiiliksen, että haluaisin taittaa sen niskat.
Tunne jatkui, halusin lähteä ulos. Yön pimeydessä painaa veitsen jonkun vatsasta sisään. Ajattelin että se olisi vain pienempi sellainen "tunne". Se jatkuu yhä. Himoitsen verta, himoitsen sitä paljon. Tahdon vuodattaa sitä, haluan nähdä jonkun silmien laajentuvan kauhusta heidän viimeisillä hetkillään.
Ennen halusin satuttaa itseäni. Mutta tajusin tekeväni sitä vain veren vuoksi, en kivun. Nyt haluan satuttaa muita.
Syömisestäni en niinkään pidä huolta. Laskemattanikin tiedän kalorien pysyvän viidensadan tienoilla. Elän tupakalla ja teellä.

Pusuja ja haleja, teidän, Nichi♡

Paino laskee+ tietoa tehodieetistä.

Postaan liikuntasalin vessasta. Kuinka nöyryyttäviä nämä tunnit ovatkaan? Ympärilläni parveillee kauniita ja laihoja tyttöjä jotka venyvät vaikka mihin suuntaan. Sitten olen minä- lihava, lyhyt ja osaamaton.
Kävin eilen vaa'alla miltein heti syömisen jälkeen. Ette kyllä usko. Painoa on pudonnut tehodieetin avulla kilo kolmessa päivässä. Kerron teille nyt vähän siitä:
Päivittäinen kalorisaanti ei saisi ylittää 800. Dieetti kestää vain viikon. Tuon määrän täytyy koostua kasviksista, hedelmistä, vihanneksista. Ei punaista lihaa. Ilman rasvaa valmistettu kala tai kana kelpaa. Juo paljon vihreää teetä, se kiihdyttää aineenvaihduntaa, niin kuin vesi. Liiku mahdollisimman paljon.
Noudattamalla näitä ohjeita, pudotat painoa jopa viisi kiloa viikossa.
Siihen asti, pusuja ja haleja, teidän, Nichi♡

Kertausta eiliseltä.

Eilen unohtui postaus, mutta päivittelen eilistä tässä.
Aamulla mixasin itselleni mustikoita, persikkaa ja vettä, josta koitui 110 kaloria, sitten kuppi vihreää teetä, jossa ei ole käytännössä ollenkaan kaloreita (jos et lisää siihen lihottavaa maitoa ja sokeria..)
Koulussa närpin salaattia ja näkkileipää, näistä 70 kaloria. Olin koulun jälkeen syömättä, koska kutsuin alipainoisen (178/48) poikaystäväni meille syömään. Mä olen tosissani huolissani hänestä, vaikka haluankin painaa vähemmän, jossain taitaa se raja mennä. Sain hänet syömään tummaa pastaa tomaattikastikkeella, söin jopa itsekin. Illalla söin tuota ruokaa lisää, mutta kävin oksentamassa. Arvioisin kaloreiden pysyneen noin 400 tienoilla, ei paha laisinkaan. Illemmalla vielä tietoa tästä päivästä, ajattelin myös kirjoitella aloittelevan painonpudottajan vinkkejä!
Siihen asti, pusuja ja haleja, teidän, Nichi♡

PS. ottakaas tuosta kuvia kauniista vartaloista.

Jos syöminen ei lopu koskaan?

Tää päivä meni jo jotenkin paremmin. Aamulla vihreää teetä ja omena, ruokalassa vähän salaattia ja puolikas näkkäri ilman voita. Himassa lisää teetä, ruisleipä ilman voita ja mustikoita. Sitten vedin jonku vitun maissikolmion, rasvaa ja hiilareita, sitten taas omenan. Lounaaksi äiti toi lohikiusausta, söin. Sitten kävin oksentamassa. Ja jonkun puolikkaan munkin, arghh. Päivän kalorisaanti on sitten tähän mennessä 400, ei niinkään huono!
Kylvetään jälleen rahahuolissa, apua. Muutto uuteen asuntoon hometalosta kolkuttelee jo ovella, arvatkaa kuinka onnellinen olen. Saan kivan ja nätin huoneen, ja onnistun syömään ehkä paremmin. Alan tekemään kasvissosekeittoja, ne on kevyitä.
Vaaka näyttää edelleen ilman vaatteita sen 45 kiloa.

Seuraavaan postaukseen, pusuja ja haleja, teidän, Nichi♡

Raotan elämääni.

Tämä on jo toinen postaus tänä iltana, mutta haluan kertoa vähän elämästäni. Olen yläastelainen oman kehonsa vanki. Bulimia pääsi elämääni ensimmäisen kerran kuudennella luokalla. En ole ollut koskaan sinut kehoni kanssa, toisella luokalla ollessani koulussa oltiin tehtäväkirjassa kysytty, mitä haluaisin. Vastasin laihtua. Toisella luokalla, aika rajua. Kaikki muut tytöt ovat minua laihempia. Haluan olla siro ja pikkuinen, mutta syön ja syön. Meillä kotona elän äitini kanssa, isä ei ole ollut koskaan läsnä elämässäni. Seiskan keväällä kärsin keskivaikeasta masennuksesta ja viiltelin. Kotona ei oikeastaan tehdä ruokaa. Meillä on todella huono rahatilanne, ja yhteensä kolmen kuukauden vuokrat maksamatta, eli 2100 euroa. Tilillä on 1,60. Sossun maksusitomuksesta halpahalliin on jäljellä seitsemän euroa, sillä pitäisi hankkia ruokaa. Lauantaisin ja sunnuntaisin saamme ruoka-apua lähimmäiskodilta, joka tuo köyhemmille perheille kaupan ylijäämäruokia.
Saan itseni onnelliseksi jos en ole syönyt. Saan itseni vihaiseksi, jos olen syönyt. Haluan laihtua kuusi kiloa, sitten lopetan. Haluan timmin vatsan ja ohuet reidet. Haluan olla hento kuin perhonen.

Jatkuva nukkuminen.

Aamu lähti hyvin käyntiin kupilla vihreää teetä ja isolla vesilasilla. Muutaman aamuröökin voimin, pääsin koululle saakka. Koulussa söin vihersalaattia ja kalapuikon, jossa on siis 185 kaloria ! Jos olisin ikinä tiennyt, en olisi koskenutkaan siihen. Kotiin päästyäni muutaman tupakan kautta, söin sämpylän, joka sisälsi yli 150 kaloria. Se ei olisi ollut niinkään paha, mutta itsekuri petti ja menin napostelemaan viikonlopulta jäänyttä suklaata ja sipsejä ja neljä riisikakkua joiden päällä oli hunajaa. Riisikakuista itsestään tuli jo 104 kaloria. Olin todella vihainen itselleni, syystäkin. Nyt pääsemme kuitenkin ongelman ytimeen: voisin nukkua koko päivän. Ehkä joskus viiden aikaan menin lepäämään sängylle ja nukahdin, heräsin vähän ennen seitsemää. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta. Talossamme on homeongelma, joka aiheuttaa minulle jatkuvan väsymyksen. Hyviä puolia on, etten väysyneenä jaksa syödä. Tässä minä nyt makaan, kissa ihanasti sylissäni, ihaillen auringonlaskua ikkunasta. Päivän kokonaiskalorisaanti on jotakin 500, joka olisi hyvä ilman tuota napostelua.

Hih, katsokaa tuota ihanaa inspiraatiokuvaa!

Huomiseen, Nichi.

Tästä se lähtee.

Ihan ensiksi- en kaipaa viestejä joissa kerrotaan tämän olevan väärin, tai että olen aivan sopiva. Voit klikata itsesi ulos blogistani tässä tapauksessa nyt.
Jos kuitenkin olet oman kehosi vankina, niin kuin minä, jatka lukemista. Mikään ei riitä minulle, en halua luovuttaa ennemmin kuin painan 39 kiloa. Aika järjetön tavoite 155 senttiä pitkälle tytölle, onko? Ei minulle, taidan olla itsekin järjetön. Huomisesta lähtien alan pitämään ruokapäiväkirjaa. Liikuntaa harrastan sen verran kuin kuntoni antaa myöden- olen kuitenkin addiktoitunut tupakointiin, joka on romauttanut kuntoni alas. Minulla on kevyet unelmat, haluan laihtua.