Syömisterapeutille.

Huomenna passitus syömisterapeutille. En puhu mitään, ahdistaa.

Miksi edes kirjoitan tätä. Lukeeko tätä kukaan? Tuskinpa vain. Ahdistaa, masentaa ja vituttaa. Tänään kävin erittäin lähellä kuolemaa. Itsemurha tuntuu ratkaisulta.
Haluan unelmakehon, sitä ei saavuteta syömällä. Olen ottanut itselleni säännön: jos on nälkä, polta tupakka. Polta niin kauan, kunnes saat nikotiiniyliannostuksen, silloin ei syöminen haluta.
Olen ajatellut että söisin vain tiettyinä kellon aikoina. Ei ruokaa ennen kello yhtätoista. Sen jälkeen ei ennen kolmea. Sitten ei ennen seitsemää. Viimeisen kerran saan syödä yhdeltätoista. Neljä ruokailukertaa päivässä, sehän saa riittää. Päivän kalorisaanti ei saa ylittää viittäsataa, jos näin, sormet kurkkuun.

Lähdin tänään kesken koulupäivän pois koulusta. En vain kestänyt. Vitutukseeni join viskipullon ja sammuin niille sijoilleni. Mutta en voi pakoilla elämää ikuisesti. Nautin siitä vain humaltuneena. Ainut asia, joka minulle tuottaa vielä iloa. Itsemurha ratkaisuna lähenee päivä päivältä.